Sen nimi on Päivi. Kolmenkympin kriisiä odotteleva artesaani Karviasta. Sen maailmassa on mies ja neljä koiraa ja nyt sillä on kennelkin. Se on aina tykännyt kovasti kaikenlaisesta käsillä tekemisestä, melkein materiaalista kuin materiaalista. Se rakastaa värejä, ihan kaikkia ja kaikkialla. Se pelkää kuollakseen sairaaloita ja ei pysty koskemaan pumpuliin eikä perunajauhoon. Vesisateella se on aina ulkona ja sukkia pidetään vain talvella. Jos on pakko. Vaatekaapissa on pelkkiä hameita ja päätä särkee ellei saa Coca-Cola Zeroa. Se rakastaa syksyä, kynttilöitä, sienimetsiä, joulua ja kettuja. Sen hiukset vaihtavat väriä ja pituutta koko ajan ja sillä on pakkomielle osata kaikkien laulujen sanat ulkoa. Se inhoaa formuloita, makkarakeittoa ja rottinkisia huonekaluja. Lusikkalaatikossa ei ole hopeisia pikkulusikoita, eikä kirjahyllyssä kristallimaljakoita. Se ei käytä viivoitinta eikä mittanauhaa kun se askartelee.

Yhtenä päivänä se meni ihan sekaisin löydettyään netistä ihanuuksia ja sen päivän jälkeen se on lähinnä vain skräppäillyt, suunnitellut skräppäävänsä, ostellut papereita ja haaveillut uusista ihanuuksista, hukuttanut ystävät ja sukulaiset minialbumeihin ja kalentereihin, valokuvannut kaikkea mahdollista mistä voisi skräpätä ja muun ajan täyttänyt muistikirjaan mitä seuraavaksi mahdollisesti skräppäisi. Se on myös löytynyt muita ihania ystäviä jotka ymmärtävät tätä hulluutta, eikä siis aio lopettaa :)


Päivin blogi: Miksei ketuilla ole pilkkuja